Windspirit Dahlia at Tsaarikon

(Rarities Am./Can., Int. Ch Cool Run Enchanted Snowdust/Windspirit Arabela)

s. 29.1.2006

Säkäkorkeus n. 48 cm
MDR1 normaali
Silmät: terveet
Sydän: terve
Kilpirauhasarvot: normaalit
Tellulla on haiman vajaatoiminta

Tellu on kotoisin New Jerseystä Amerikasta, Lucille Mealen Windspirit-silkkivinttikoira- kennelistä. Tellulla on 7 siskoa ja yksi veli; yksi siskoista on sinibrindle valkoisin merkein, kaksi on kullan/shamppanjanvärisiä valkoisin merkein ja loput siskot ovat valkoisia tummilla läiskillä, veli on melkolailla valkoinen. Aikamoinen väriskaala, neiti itsehän on punabrindle valkoisin merkein.

Olin kyläilemässä siskoni luona Seattlessa huhti-toukokuussa 2006 ja toin Tellukan mukanani palatessani Suomeen. Se oli ensin lentänyt New Jerseystä Seattleen, jossa vietimme vajaat kaksi viikkoa ennen kuin jatkoimme koto-Suomeen. Pikkuneiti oli todella reipas eikä ollut moksiskaan pitkästä lentomatkasta, se myös sopeutui Tsaarikon valtakuntaan ilman mitään vaikeuksia.

Miss Dinkkadoo (siis Tellu) on pieni mutta pippurinen. Se rakastaa leikkimistä ja pienestä koostaan huolimatta se ei todellakaan ole alakynnessä riehuessaan rämäpäiden kuninkaan Kassun kanssa. Kassu totisesti sai vertaisensa riekkujakaverin! Joskus tuntuu että nuo kaksi leikkisivät varmaan kellon ympäri ellen komentaisi niitä nukkumaan välillä. Tellu nukkuisi mielellään aivan Kasperin kyljessä kiinni, mutta kesällä Kassulle taisi tulla vähän kuuma ja se yritti hivuttautua hieman kauemmaksi tuosta pienestä lämpöpatterista.

Tellu on päässyt jo muutaman kerran vieheen perään ja vaikuttaa todella lupaavalta. Ensimmäisissä virallisissa kisoissaan Valkeakoskella se valitettavasti kaatui eikä päässyt finaaleihin, mutta sai kaatumisesta huolimatta hienot 233 pistettä! Tellu on pari kertaa kokeillut myös ratajuoksua ja tuntuu menevän ovaalillakin hienosti.

Neidillä on ollut vauhti päällä jo pienestä pitäen, kaksi ja puoli kuukautta vanhana siltä katkesi jalka ilmeisesti törmätessään vauhdilla siskojensa kanssa. Jalka parani alkuongelmien jälkeen hienosti eikä haittaa menoa enää ollenkaan, Kassukin saa painella töppöstä toisen eteen oikein tosissaan kun Tellu tulee perässä kuin nuoli!

Luonteeltaan Tellu on todella ihana, se tykkää olla sylissä ja kiemurtelee kuin mato kun sitä vähän kutittelee. Vahtikoiran vikaa siinä on enemmän kuin pojissa, siinä missä Kassu ja Remppa vain katselevat ohikulkevia koiria, Tellu haukkuu ne pystyyn kun ne rontit uskaltautuvat tulla niin lähelle meidän pihaa. On se onneksi jo hiukan rauhallisempi, mutta toivottavasti suvaitsee ohikulkijoita paremmin kun ikää tulee vähän lisää ja koulutushan on vielä kesken... Kassu on Tellun paras kaveri ja Remu suuri idoli, Remppaa se puree hellästi korvasta aina kun vaan onnistuu saamaan kiinni. Ymmärrän kyllä miksei vanha herra oikein ota tuota suurena rakkauden osoituksena, Tellulla on nimittäin toinenkin vähemmän mukava tapa, joka kuitenkin vaikuttaa olevan tarkoitettu hellyydenosoitukseksi: se puree ihmisiä nenästä. Ensin se räpyttelee suurilla silmillään vienon näköisenä ja kun kumarrut suukottamaan sitä, se on klyyvarissa kiinni niin että napsahtaa! Töistä tullessani se myös roikkuu sormessani, varmistaa varmaan etten pääse karkaamaan takaisin.

Varsinaisia harrastuksia Tellulle ei vielä ole ehtinyt kehittymään, ellei varastelua lasketa sellaiseksi. Se on hoikka tyttö vaikka syö kuin hevonen ja varastaa kaiken vähänkin eloperäisen mihin vaan pääsee käsiksi. Erityisherkkua ovat kaikki marjat mitä vaan löytyy, höperö koira!