FIN MVA
Ilanja's Krechit

(FIN MVA Sylvan Checkmate / KANS, FIN, N, DK & S MVA, BDSG-93, V-93 Ilanja's Demjana)

s. 14.1.1998

Nykyisin valtakuntaamme hallitsee Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Remu IV. Remppa syntyi kuukausi Tamin kuoleman jälkeen. Kävin monta kertaa katsomassa pentuja, joita oli yhteensä 5: pojat Kaitar, Kolpic, Krechit ja Krylat sekä näiden sisko Krilatka. Pentujen isä on Amerikan tuonti Sylvan Checkmate ja emä Tamin sisko Ilanja's Demjana. Olin aiemmin suunnitellut ottavani uuden pennun vasta seuraavana syksynä, mutta koirattomana olo oli kamalaa, ja mitä useammin kävin pentuja katsomassa, sitä enemmän niistä tykkäsin. Remu oli vuoden vanhaksi asti ihana punavalkoinen, mutta päätti sitten vaihtaa väriä: karvojen juuret ovat ruskeat, mutta päät mustat, joten nykyään Remu on soopeli, vaikka näyttääkin äkkisiltään lähinnä mustavalkoiselta.

Luonteeltaan Remppa on ehkä kaikista helpoin minulla olleista koirista. Se tulee toimeen melkeinpä kaikkien koirien kanssa, sukupuoleen tai rotuun katsomatta. Remu ymmärtää vähän liiankin paljon puhetta ja välillä se singahtaa keskelle keskustelua, kun on bongannut sieltä sanan tai sanan osan, joka sille tarkoittaa jotain kivaa. Vinttikoirat ovat yleensä aika kipuherkkiä, mutta Remu on kehittänyt siitä oikein taidetta; en paljoa liioittele kun sanon, että se vinkaisee kun karva katkeaa! Rokotuksissakin se yleensä huutaa kurkku suorana, mutta opin äkkiä ottamaan sinne koirankeksejä mukaan ja nykyään piikitys sujuu melko hyvin kun kunkku puputtaa posken täydeltä nameja koko toimenpiteen ajan.

Nuorena poikana Aaltonen oli mieltynyt kaikkeen puiseen; ikkunan- ja ovenpielet, jalkalistat ja kaikki puiset huonekalut maistuivat tosi hyviltä, ja kyllä niitä sitten jyrsittiinkin! Se yritti myös kovasti sivistää itseään ja harrasti mm. vesivärimaalausta ja lukemista. Taru Sormusten Herrasta -kirjasta se tykkäsi niin paljon, että luki sen melkein puhki!

Remppa on menestynyt näyttelyissä ihan mukavasti, siitä tuli nopeasti valio ja vielä vanhempanakin se on pärjännyt hienosti, ollen mm. Helsingissä Voittaja-2004 -näyttelyssä toiseksi paras uros. Suomen Borzoiklubin erikoisnäyttelyssä vuonna 2002 Remu oli hienosti PU-4, tuomarina oli ranskalainen kasvattajatuomari Christian Magre, kennel Belouyeva. Seuraavan vuoden alussa Remppa satutti jalkansa; siltä repesi yhdestä varpaasta nivelside niin pahasti, että koko varvas jouduttiin amputoimaan kesällä. Onneksi jalka parani hyvin eikä yksikään tuomari ole sen jälkeen huomannut, että siltä puuttuu varvas, päinvastoin: kaikki ovat edelleen kehuneet sen liikkeitä. Remulla on kaksi cacibia, mutta 7-vuotiaana se kastroitiin eturauhasvaivojen takia, joten näyttelyura tyssäsi siihen, ikävä kyllä.

Remppa ei ole koskaan juossut virallisissa kilpailuissa, mutta olemme käyneet sen kanssa epävirallisissa maastojuoksu- harjoituksissa, joissa se on juossut ihan mukavasti. Mitään valtavaa intoa sillä ei kyllä ole muovipusseja kohtaan, mutta lähimetsässä se antaa välillä paikallisille hirville vähän liikuntaa, ja tulee sieltä takaisin rinta rottingilla. Myös oravat, jänikset, naapuruston kissat sun muut elävät olennot ovat Remun mielestä tosi kivoja.

Aaltosella on pentueellinen kakaroitakin (Ilanja's L-pentue), joihin pääset tutustumaan lähemmin täältä.

Rempalla on nykyään seurana silkkivinttikoira Kassu, valtakuntamme ruununrinssi. Sisätiloissa Remu on ehdoton Kuningas, mutta ulkosalla Kassu luottaa nopeuteensa ja ketteryyteensä, ja kiusaa "puolustuskyvytöntä" Remppa-parkaa armottomasti. Sienestys ja marjastus on nykyään sellaista, että Remu makoilee parhaimman mättään päällä ja Kassu karauttaa toisista läpi sellaista vauhtia, että sienet sinkoilevat ja välillä marjakippo lentää! Olen jo oppinut suoristautumaan salamannopeasti, pari kertaa se riiviö rynnisti siihen juuri kun kumarruin, ja auts! osumahan siitä tuli.

Remun rakkaimmat harrastukset ovat syöminen ja makoileminen, syöminen tuntuu käyvän yhä tärkeämmäksi sitä mukaa kun herralle tulee ikää lisää. Puruluita se ryöväsi väkipakolla Kassun suusta, kunnes tein selväksi, että se saa ne vasta sitten kun Kassu lopettaa pureskelun. No nyt sitten Kassu tekee kiusaa haalimalla kaikki puruluut itselleen ja makaamalla niiden päällä, ja Remppaakos harmittaa, huokaus.