SBIS, SuSVKJV-04, SuSVKV-04,-06
Sarafias Asrai

(SSWKV-05 Kristull Northern Lights / Kristull Alyssa)

s. 6.5.2003

Säkäkorkeus n. 63 cm
MDR1 normaali
Silmät: ei perinnöllisiä silmäsairauksia, mutta iirisatrofia (ikään liittyvä)
Sydän: terve
Kilpirauhasarvot: normaalit

Tutustuin silkkivinttikoiriin ystäväni Eija Achrénin kautta; hänellä oli kaksi silkkivinttikoiraurosta, Nipsu (Kristull Northern Lights) ja Tilkku (Kristull Texas Pinto). Olin jo monta vuotta ihaillut Eijan silkkeneitä ja kun hän kertoi, että Suomeen on syntymässä ensimmäinen silkkivinttikoirapentue, kiinnostuin heti. Olin jo muutaman vuoden miettinyt Remulle kaveria, mutta en enää halunnut kahta venakkoa samanaikaisesti, vaan jonkun vähän pienemmän toiseksi. Kaverin piti mieluusti olla vinttikoira, mutta lyhytkarvaiset eivät oikein innostaneet. Eli mikäpä sen parempi kuin silkkivinttikoira; pitkäkarvainen ja vähän pienempi!

Tsaarikon kruununprinssi Kassu on syntynyt Tuusulassa Salla Klemetin Sarafias-kennelissä. Kassulla oli suloinen sisko, Iina (Sarafias Adeina), joka ikävä kyllä kuoli aivan liian nuorena, ja veli, Figo (Sarafias Airk). Nykyään herralla on kotona kaverina silkkenityttö Tellu, jonka kanssa mennään eikä meinata. Tellu on kooltaan paljon pienempi, mutta se on oppinyt hyvin pitämään puolensa välillä aika rajuotteisenkin Kasperin kanssa. Suuttuessaan Tellu nappaa Kassua korvasta kiinni, eikä päästä irti ennenkuin poitsu rauhoittuu. Taitaa korvaan kirpaista sen verran, että yleensä Kassu on hyvin nopeasti kilttiä poikaa. Äkkiä se kirpaisu kuitenkin unohtuu, hetken kuluttua mennään taas samalla vauhdilla.

Kassu oli pienenä aikamoinen villikko, noin lievästi sanottuna. Se heräsi tosi aikaisin ja sitten se meno alkoi! Minulle oli pieni yllätys, että se oli paljon rajumpi kuin venakkopentuni olivat olleet: se puri kuin alligaattori ja meni kuin viimeistä päivää. Jotenkin olisin odottanut, että sellainen pieni, suloinen pallero olisi myös käyttäytynyt jotenkin hillitymmin. Noh, onneksi se rauhoittui aika nopeasti ja on nykyään sivistynyt herrasmies, johon yleensä kaikki ihastuvat. Nykyään se myös luojan kiitos nukkuu aamuisin pidempään; se ei tosiaankaan ole enää mikään aamuvirkku vaan herää viimeisenä meidän porukasta, raahautuu sängystä ylös, romahtaa eteisen lattialle torkkumaan siksi aikaa, että saan ulkovaatteet päälle, ja sitten se laahustaa ulos aamupissalle.

Pahantekoa Kasperi harrasti pienenä yllättävän vähän, varsinkin kun ajattelee minkälainen riiviö se oli. Makuuhuoneen tapeteista se ei tykännyt olleskaan, mutta niiden repiminen oli ainoa isompi tuho, mitä se teki, ihme ja kumma. Tosin sillä oli vielä pitkään jonkinlaisia antipatioita johtoja kohtaan; tietokoneeni puhelinjohdon se on silpunnut sentin kappaleiksi jo monta kertaa, ja samaa kyytiä on saaneet myös muutamat muut johdot.

Kassulla on tosi vahva metsästysvietti. Se oli 10-viikkoinen, 6-kiloinen rääpäle, kun se singahti isän kukon kurkkuun kiinni (kukko oli vähän isompi kuin Kassu) niin, että isä joutui lopettamaan kukkonsa seuraavana päivänä. Remun kanssa se myös jahtaa lähimetsän hirviä, ja naapuruston kissat kiinnostavat turhankin paljon. Melkein heti 2 vuotta täytettyään Kasperi nappasi mökillä ensimmäisen jäniksensä, ja ylpeänä kantoi saaliinsa koko parin kilometrin matkan metsätieltä mökille.

Kassu on osallistunut Ylituomariyhdistyksen järjestämiin maastojuoksutapahtumiin, Möllin maastoihin ja Rapamaastoihin, ja juossut tosi hienosti. Elämänsä ensimmäisissä juoksuissa (Möllin maastot 2004) se todella yllätti voittamalla luokkansa, isot nuoret, ja juoksemalla päivän toiseksi parhaat pisteet kaikista osallistuneista koirista (yht. 55 koiraa). Ja paraskin sai vain yhden pisteen enemmän kuin Kassu! Yhtä hienosti meni 2005 Möllin maastot, taitaa poika tosin olla kakkosputki päällä, taas se hävisi vain yhdellä pisteellä päivän parhaimmalle. Kasperi on pärjännyt ihan kivasti myös muutamissa maastojuoksukilpailuissa, joihin silkkenit ovat osallistuneet epävirallisena luokkanaan. Sillä on kyllä paha tapa töniä tai kiilata kaveri pois vieheeltä, jos sinne osutaan yhtä aikaa, ja tämän vuoksi se välillä menettää tosi paljon pisteitä muutoin upeasta juoksustaan.

Kassu aloitti myös näyttelyuransa parhaalla mahdollisella tavalla: se oli Best In Show Suomen silkkivinttikoirien erikoisnäyttelyssä 2004, ensimmäisessä näyttelyssään! Tuomarina oli Ilanja's-kennelin kasvattaja Eeva-Sinikka Waldén, joka oli kertonut jo etukäteen, että hän on liiketuomari ja huonoliikkeinen koira ei tule menestymään. Noh, liikkeillähän Kassu voitti, ensin juniorit, sitten paras uros -kehän ja lopulta BIS:n! Ja täytyy myöntää, että minustakin Kassun liikkeet ovat kertakaikkisen ihanat. Syyskuussa 2005 Kasperi osallistui Sloveniassa oikein virallisiin näyttelyihin, ja toi tuliaisina kotiin kaksi sertiä, toisen kansainvälisestä kaikkien rotujen näyttelystä ja toisen vinttikoirien erikoisnäyttelystä.

Luonteeltaan Kasperi on melkein kuin venakko; itsenäinen ja ylpeä. Miellyttämisenhalua sillä tosin on pikkuhiukkasen enemmän ja se kaipaa enemmän läheisyyttä aina silloin tällöin. Kassun aikana meillä on muuttunut se tosiseikka, että koirat eivät saisi tulla sohvalle; kyllästyin istumaan lattialla Kasperi sylissäni, joten nykyään katselemme telkkaria yhdessä sohvalta. Kaveriporukassa Kassu on välillä vähän rasittava; jos kukaan ei leiki ja rieku sen kanssa, se rääkkää muita niin, että varmasti saa säpinää porukkaan!

Kassu harrastaa mm. uintia ja sukeltelua, mieluiten mutalammikoissa jos semmoisia vaan lähistöltä löytyy. Kaikista mieluisin harrastus on kuitenkin extreme-laji nimeltä 'Väistä jos pystyt'. Tätä lajia harrastetaan metsikössä, jossa kasvaa tiheässä puita, mutta jossa ei ole juuri lainkaan muuta aluskasvillisuutta kuin sammalta. Tarkoitus on siksakkia juoksemalla päästä alueen päästä toiseen mahdollisimman nopeasti, ja se häviää, joka osuu puuhun (katkeilevia oksia ei lasketa). Lajin harrastaminen on täysin ilmaista, mahdollisia eläinlääkärikuluja lukuun ottamatta. Tästä harrastuksesta siskoni totesi ensimmäisten Möllin maastojen jälkeen: 'Ai, sehän siis vaan harjoittelikin maastojuoksukisoja varten, ja me kun luultiin, että se on muuten vaan hullu!'.